Libanonin pääkaupungissa Beirutissa sattui elokuussa suuronnettomuus, kun ammoniumnitraattivaraston räjähdyksessä menehtyi noin 200 ihmistä ja loukkaantui yli 6 500 ihmistä. Turman vuoksi Libanon pyysi kansainvälistä apua naapurivaltioilta ja Euroopan unionilta.

Suomi lähetti Beirutiin EU:n pelastuspalvelumekanismin kautta kansainväliseen pelastustoimintaan koulutetun, kuusihenkisen Finn Rescue – Technical Assistance and Support Teamin (TAST). Lisäksi Suomi lähetti minut EU:n avustustehtävän koordinaatiotiimin johtajaksi. Kaiken kaikkiaan Beirutissa oli paikalla 27 kansainvälistä pelastus- ja lääkintäryhmää.

Suomalaisten tehtävänä oli koordinoida maahan saapuvaa kansainvälistä apua. Koordinaatiotiimi onnistui paikallistamaan kaiken EU:sta tulevan materiaaliavun ja vakuuttamaan jäsenmaille, että apu menee oikeaan kohteeseen. Avustusketjun läpinäkyvyys oli avainasemassa, kun pyrimme rakentamaan luottamusta paikallisten viranomaisten ja kansainvälisten toimijoiden välille.

Avustusketjun läpinäkyvyys oli avainasemassa, kun pyrimme rakentamaan luottamusta paikallisten viranomaisten ja kansainvälisten toimijoiden välille.

Kansainvälisen ison tiimin vetämisessä oli omat haasteensa, mutta onneksi mukana oli muutamia vanhoja tuttuja vuosien takaa sekä suomalainen Finn Rescue Teamin tukiporukka. Kansainvälinen verkosto osoitti jälleen arvonsa tälläkin tehtävällä. Koska Beirutin turvatilanne oli huono, kaikki liikkuminen tapahtui vähintään pareittain ja usein iltapäivällä emme liikkuneet kaupungilla ollenkaan. Työ päättyi usein puolen yön aikaan raportointiin Brysseliin. Hyvällä asenteella ja huumorilla jaksettiin pitkiä päiviä.

Beirutissa Suomi oli aktiivisesti osana suurta, yhteistä eurooppalaisessa avustustehtävää. Suomen osaamisen ja mukanaolon merkitys korostui useissa yhteyksissä esimerkiksi EU:n viestinnän kautta. Humanitaarisen toiminnan lisäksi Suomi kerää aktiivisella toiminnallaan myös tärkeää poliittista pääomaa; Suomea kuunnellaan EU-tasolla herkemmällä korvalla ja suomalaista osaamista arvostetaan kansainvälisesti.

Vaikka jokainen maa on vastuussa omasta varautumisestaan erilaisiin kriisitilanteisiin, voi Suomikin joutua pyytämään kansainvälistä apua suuressa onnettomuus- tai kriisitilanteessa. Kansainvälisistä avustustehtävistä kerätty osaaminen onkin tärkeää saada käyttöön myös kotimaan tehtävissä osaksi pelastustoimen varautumista ja päivittäistä operatiivista osaamista.

Suomesta löytyy runsaasti koulutettua pelastustoimen henkilöstöä, jolla on osaamista toimia pelastustoimen kansainvälisissä onnettomuusympäristöissä.

Avustustehtävä Beirutissa antoi meille kotimaassa hyödynnettäviä oppeja siitä, millaisia valmiuksia valtiolta edellytetään, jotta se voi tarpeen tullen vastaanottaa ulkomaista apua. Olemmeko Suomessa varautuneet tarvittaessa ottamaan vastaan ja hyödyntämään tehokkaasti samanlaista avun määrää, kuin mitä Libanon tarvitsi räjähdysonnettomuuden jälkeen? Ovatko Suomen Host Nation Support -suunnitelmat (HNS) ajantasaisia vai tulisiko niitä päivittää?

Suomesta löytyy runsaasti koulutettua pelastustoimen henkilöstöä, jolla on osaamista toimia pelastustoimen kansainvälisissä onnettomuusympäristöissä. Tämä osaava henkilöstö on tärkeää saada mukaan pelastuslaitosten HNS-suunnitelmiin riippumatta siitä, mitkä heidän tehtävänsä pelastuslaitoksilla ovat. Myös pelastustoimen kansainvälisessä toiminnassa mukana oleva pelastusalan ulkopuolinen henkilöstö on otettava mukaan pelastuslaitosten suunnitelmiin.

Suomen laaja-alainen, korkeatasoinen osaaminen on tärkeää hyödyntää myös kansallisessa valmiudessa ja varautumisessa.

Blogin kirjoittaja Pekka Tiainen on sisäministeriön erityisasiantuntija, joka työskenteli Beirutissa EU:n koordinaatiotiimin johtajana.