Tutustu pelastustoimeen

Pelastustoimi on laissa kunnille asetettua toimintaa, jota ohjaa sisäministeriön pelastusosasto. Manner-Suomessa on 22 pelastustoimen aluetta, joissa pelastustoimen tehtäviä hoitaa pelastuslaitos.

Pelastuslaitoksissa on vakinainen, päätoiminen ammattihenkilöstö. Vakinaisen henkilöstön miehittämät paloasemat on sijoitettu suuririskisille alueille, joihin asutus, kauppa-, teollisuus ja liikenne keskittyvät. Päätoimisten henkilöstön lisäksi pelastustehtäviin osallistuu myös sopimuspalokuntia, vapaaehtoisia palokuntia ja laitospalokuntia.

Pelastuslaitoksilla oli vuonna 2021 yli 100 000 hälytystehtävää. Niistä oli kiireellisiä 68 474 tehtävää. Määrällisesti eniten oli liikenneonnettomuustehtäviä (16 987), kolmanneksi eniten ensivastetehtäviä (16 483), joissa pelastusyksikkö lähetetään hätätilapotilaan luokse antamaan ensihoitoa sekä automaattisten paloilmoittimien antamien hälytysten tarkistus- ja varmistustehtäviä (16 712) . Tulipalo- ja liikenneonnettomuustehtäviö oli 12 208.

Onnettomuustehtävien lisäksi pelastuslaitokset vastaavat alueellaan onnettomuuksien ehkäisytyöstä ja työhön liittyvästä viestinnästä, valistuksesta ja neuvonnasta sekä pelastustoimen valvontatehtävistä ja väestön varoittamisesta onnettomuus- ja vaaratilanteissa.

Pelastuslaitoksen tuottama palvelutaso määritellään palvelutasopäätöksessä. Siinä selvitetään alueen uhat ja riskit sekä pelastustoimella käytettävissä olevat voimavarat. Alueellista pelastustoimen palvelutasoa valvoo aluehallintovirasto.

Palvelutason suunnittelua varten alue jaetaan onnettomuusriskien perusteella neljään riskiluokkaan. Kaupunkitaajamat ja suurteollisuusalueet kuuluvat riskialueeseen I, joilla onnettomuuksien uhka on suurin.

Pelastuslaitoksilla on erilaisia pelastustoiminnan tavoiteaikoja: saavutettavuusaika (ensimmäinen hälytetty yksikkö perillä kohteessa), toimintavalmiusaika (ensimmäisen yksikön hälytyksen ja pelastusryhmän aloittaman tehokkaan pelastustoiminnan välinen aika) ja avunsaantiaika (hätäkeskuksessa vastaanotetun hätäpuhelun ja tehokkaan pelastustoiminnan aloittamisen välinen aika).

Esimerkiksi I-riskialueella saavutettavuusaika on kuusi minuuttia, toimintavalmiusaika 11 minuuttia ja avunsaantiaika 13 minuuttia. IV-riskialueella eli harvaan asutulla alueella tavoiteaikoja ei ole.

Hälytystehtäviä varten on määritelty vasteita, joiden mukaan hätäkeskus hälyttää tehtävien luonteesta ja laajuudesta riippuen riittävän määrän henkilöstöä ja kalustoa kohteeseen.

Pelastustoimen yhteenlasketut toimintamenot olivat 470 miljoonaa euroa vuonna 2021.

Pelastuslaitosten toimintamenot olivat keskimäärin noin 84 € / asukas vuonna 2019. Pelastuslaitosten välinen vaihteluväli toimintamenoissa oli  58,6 € – 111,9 € / asukas.

Lähde: Sisäministeriö, Pelastusosasto, Strategia- ja ohjausyksikkö/Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilasto PRONTO. 3.2.2021

Valtaosa pelastuslaitoksista on mukana myös alueellisessa ensihoidossa (entinen sairaankuljetus), jonka järjestämisvastuu on sairaanhoitopiireillä. Näissä pelastuslaitoksissa usein myös palomiehet työskentelevät ensihoitoyksiköissä eli ambulansseissa. Palomies voi koulutuksensa ja pätevyytensä puitteissa työskennellä joko perustason tai hoitotason ensihoidossa.

Lisäksi pelastuslaitokset tukevat ensihoitojärjestelmää ensivastetoiminnalla, jossa pelastusyksikkö aloittaa ensihoidon silloin, kun se saavuttaa kiireelliseksi arvioidun potilaan ennen ambulanssia.

Palomies on pelastajatutkinnon suorittanut, pelastuslaitoksella päätoimisena työskentelevä ammattihenkilö. Pääsääntöisesti palomies on nimitetty kunnan tai kuntayhtymän virkaan eli hän on viranhaltija.

Ammattipalomiehet suorittavat pelastajatutkinnon, jonka ajallinen kesto on kolme lukukautta ja koostuu 90 opintopisteestä.

Ammattipalomieskoulutukseen pyrkivät suorittavat psykologiset ja fyysiset soveltuvuustestit sekä fobiatestit ennen koulutukseen pääsyään. Soveltuvuuden testaaminen on tärkeää, sillä pelastajan työtä tehdään usein äärimmäisissä ja vaarallisissa olosuhteissa.

Pelastustoimessa työsopimussuhteessa tai vpk-sopimuksella sivutoimisesti työskentelevän palokuntalaisen koulutustausta voi vaihdella muutamasta kymmenestä tunnista muutamiin satoihin tunteihin. Palokuntalaiselta tai sammutusmieheltä ei vaadita ammattitutkinnon suorittamista, joten hänellä ei ole kelpoisuutta työskennellä palomiehen virassa. Palokuntalaisten tai sammutusmiehen psykologista soveltuvuutta pelastustoimen tehtäviin ei tutkita.

Palomiesten lisäksi pelastuslaitoksissa työskentelee operatiivisissa tehtävissä ylipalomiehiä, paloesimiehiä, palomestareita sekä laitoskohtaisesti ammattilaisia myös muilla nimikkeillä, kuten ruiskumestareita ja asemamestareita.

Pelastajatutkinnon suorittaneita naisia on 10 ja heistä yksi on suorittanut myös alipäällystökurssin. Valmistuneista naisista kahdeksan työskentelee edelleen alalla.

Ensimmäinen pelastajaksi valmistunut nainen valmistui 1995 ja hän työskentelee Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomiehenä. Ainoa alipäällystökurssin suorittanut nainen valmistui kurssilta 2011. Hän toimii ylipalomiehenä Etelä-Savon pelastuslaitoksella.

Naisia hakeutuu palomiehiksi vähän

Viimeisen viiden vuoden aikana kaikista pelastajakoulutukseen hakeneista naisia oli noin yksi prosentti. Vuosina 2013–2017 alkaneille pelastajakursseille haki 33 naista, joista 24 Pelastusopistoon ja 9 Helsingin Pelastuskouluun. Heistä 4 pääsi koulutukseen.

Hakeneista naisista pääsi siis 12 prosenttia pelastajakoulutukseen. Keskimäärin Pelastusopistoon hakijoista pääsee sisälle noin 20 prosenttia ja Pelastuskoulun hakijoista noin 7 prosenttia.

Usein väitetään, että naisten on lähes mahdoton suorittaa hyväksytysti pelastajakoulutukseen vaaditun fyysisen toimintakykytestin. Tilastot kuitenkin osoittavat, että pelastajakursseille 33 hakeneesta naisesta 19 suoritti koulutukseen vaaditun fyysisen toimintakykytestin hyväksytysti eli siis 58 prosenttia naishakijoista. He siis suorittivat vähintään 34 istumaan nousua 60 sekunnissa, kuusi käsinkohontaa vastaotteella, 25 penkkipunnerrusta 45 kilon painoilla 60 sekunnissa ja 23 jalkakyykkyä 45 kilon painoilla 60 sekunnissa.

Yleisin pelastuslaitoksissa käytetty operatiivisen pelastushenkilöstön työaika on 24 tunnin työvuoro (ns. vuorokausityö). Työvuoron jälkeen palomiehillä on pääsääntöisesti yksi lepopäivä ja kaksi vapaapäivää. Työ- ja lepovuorojen vaihtelusta johtuen pelastuslaitoksella on yhteensä neljä työvuoroa. Lisäksi palomiehiä työskentelee ns. päivävuorossa (ns. virka-aika) sekä tekee varallaoloa.

Työvuoron aikana palomiehet osallistuvat hälytystehtäviin, ylläpitävät osaamistaan harjoituksissa ja koulutuksissa, huoltavat varusteita ja ajoneuvoja sekä suorittavat muita asemapalvelustehtäviä. Palomiehet suorittavat myös palotarkastuksia sekä osallistuvat koulutus-, valistus- ja neuvontatyöhön.

Myös liikunta kuuluu työvuoron ohjelmaan: palomiehen pitää olla hyvässä fyysisessä kunnossa jaksaakseen raskaassa työssä.

Työvuorossa palomies on jatkuvassa 60 sekunnin lähtövalmiudessa hälytystehtäviin.

Palomiesten palkkauksen rakenne ja suuruus vaihtelee pelastuslaitoksittain. Tyypillisesti tehtäväkohtaisen palkanosan lisäksi palomiehelle maksetaan työajoista johtuvia lisiä sekä tehtävistä, osaamisesta ja henkilökohtaisesta arvioinnista johtuvia lisiä. Niiden osuus voi olla noin 40 prosenttia kokonaispalkasta. Lisätietoa palomiesten palkoista.

Palomiesten eläkeikä on sama kuin muillakin suomalaisilla. Vielä 80-luvun lopulla palomiehillä oli oma ammatillinen eläkeikä 55 vuotta, joka huomioi fyysisen työn raskauden ja henkisen rasittavuuden.

Kunnallisista ammatillisista eläkei’istä luovuttiin 1989, jolloin niiden piirissä olleet saivat valita säilyttävätkö he aikaisemman eläkeikänsä. Vuonna 1995 kuntasektorilla siirryttiin painotettuihin ammatillisiin eläkeikiin. Uusi painotettu ammatillinen eläkeikä oli 55- ja 65-vuoden välillä. Käytännössä kaikkien eläkeikä nousi ja useassa tapauksessa jopa merkittävästi.

Nykyään moni raskasta työtä pitkään tehnyt palomies joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle erilaisista fyysisistä vaivoista johtuen. Kevan tietojen mukaan vuosina 2000 – 2015 eläköityneistä palomiehistä 40 % jäi työkyvyttömyyseläkkeelle ja 60 % vanhuuseläkkeelle. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden keski-ikä vuosina 2000–2015 oli 51,5 vuotta.

Vanhuuseläkkeen ikäraja nousi

Vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi 2017 alkaen 63 vuodesta niin, että eläkeikää tulee lisää kolme kuukautta vuodessa.

Vuoden 2025 jälkeen eläkeikä muodostuu elinajanodotteen mukaisesti siten, että työssä ja eläkkeellä oloajan suhde säilyy vuoden 2025 tasolla. Vanhuuseläkkeen alaikärajoja tarkistetaan vuodesta 2030 lähtien siten, että ikärajat nousevat enintään kaksi kuukautta vuodessa. Vastaavasti ikärajoja lasketaan, mikäli elinajanodote laskee. Kehitystä seurataan viiden vuoden välein.

Myös niiden palomiesten, joilla vielä oli henkilökohtainen ammatillinen eläkeikä 1990-luvun eläkepäätösten perusteella, eläkeikä nousi viimeisimmässä eläkeuudistuksessa. Ammatillinen eläkeikä nousi kolmella kuukaudella vuodessa, enintään yhteensä kaksi vuotta. Muutos koski noin 400 palomiestä.

Palomiehen ammatissa toimimiseen saa pätevyyden Pelastusopistolta Kuopiosta tai Helsingin kaupungin Pelastuskoulusta. Ammattiin valmistava tutkinto on nimeltään pelastajatutkinto, joka on Pelastusopistolla 90 opintopisteen laajuinen ja kestää puolitoista vuotta.

Palomiesten työkykyä ja terveyttä seurataan säännöllisillä terveystarkastuksilla ja fyysisen toimintakyvyn testeillä.

Esitykset Palomiesliiton 8.6.2016 koulutuksesta ”Palomiesten terveys hälytyksissä ja paloasemilla”:

• Professori Tuula Putus, Turun yliopisto: Paloasemien sisäilmaongelmat – tuloksia BAT-hankkeesta ja valtakunnallisesta oirekyselystä [pdf-tiedosto]

• Vanhempi tutkija Juha Laitinen, Työterveyslaitos: Palomiesten altistuminen operatiivisessa toiminnassa [pdf-tiedosto]

Tutkija Juha Laitisen altistumistutkimuksen loppuraportti:

• Vähentääkö Skellefteå-malli palomiesten altistumista operatiivisessa toiminnassa? -hankkeen loppuraportti Työsuojelurahaston sivuilla

Lehtijuttuja:

• Pelastusalan ammattilaisessa julkaistuja lehtijuttuja palomiesten altistumisesta syöpävaarallisille aineille

Yksiköt ja muut muodostelmat

Pelastustoimintaan hälytetään erilaisia henkilöstön, kaluston ja ajoneuvojen yhdistelmiä eli pelastustoimen muodostelmia.

Onnettomuuden kiireellisyydestä ja laajuudesta riippuen tehtäviin hälytetään pelastusyksikkö, pelastusryhmä, pelastusjoukkue, pelastuskomppania tai pelastusyhtymä.

Pelastusyksikkö on henkilön tai henkilöstön, kulkuneuvon ja kaluston muodostama kokonaisuus, esimerkiksi pelastusyksikkö, sammutusyksikkö, raivausyksikkö, säiliöyksikkö ja tikasyksikkö.

Yleiskielessä paloautolla (tai ”hööki”) tarkoitetaan pelastusyksikköä, jossa miehistönä on ajoneuvon kuljettaja, esimies ja 2-4 palomiestä.

Pelastusryhmä muodostuu johtajasta, vähintään kolmesta ja enintään seitsemästä henkilöstä sekä tehtävän mukaisista ajoneuvoista ja kalustosta. Joukkue, komppania ja yhtymä ovat edelleen tästä laajennettuja muodostelmia.

Tehtävän laajuuden kuvaaminen mediassa niin että kerrotaan vain hälytettyjen yksiköiden määrä ja muodostelmat, voi olla hankalaa. Myös paikalle hälytettyjen palomiesten lukumäärän kertominen ei välttämättä kuvaa tehtävän laajuutta tai vaikeutta riittävällä tavalla.

Pelastustoimintaa onnettomuuspaikalla johtaa pelastusviranomainen eli tehtävässä mukana oleva pelastustoimen ylin viranhaltija. Tehtävän laajuudesta ja pelastustoimen alueen johtamisjärjestelmästä riippuen hän tyypillisesti on palomestari, päivystävä päällikkö tai paloesimies. Tehtävässä mukana oleva ylin viranhaltija vastaa yleensä myös pelastustehtävien tiedotuksesta medialle.

Kun pelastustoimessa puhutaan päällystöpäivystäjästä, joka johtaa tehtävää ja sen tiedotusta, tarkoitetaan yleensä palomestaria (P3) tai palopäällikköä (P2).