SPALin tietoon on tullut tapauksia, joissa jäsen on loukkaantunut palomiehen vuosittaisessa kuntotestissä. Vakuutus tai työnantaja ei ole korvannut vammautumista, mikä koettelee yksilön oikeustajua.
Pelastuslain mukaan pelastuslaitoksen ja sopimuspalokunnan henkilöstöön kuuluvan pelastustoimintaan osallistuvan henkilön tulee ylläpitää tehtäviensä edellyttämiä perustaitoja ja kuntoa. Lihaskuntotestiin osallistuminen on käytännössä pakollista. Testissä suoritukset on tarkoitus tehdä aikarajojen puitteissa maksimitasolle saakka, mikä on aina terveysriski. Lihaksiston suorituskyvyn vieminen äärirajalle lisää merkittävästi vammautumisriskiä.
Työnantaja vakuuttaa henkilöstön pakollisella työtapaturmavakuutuksella. Vakuuttamista säätelee työtapaturma- ja ammattitautilaki. Lain mukaan tapaturmalla tarkoitetaan ulkoisesta tekijästä johtuvaa äkillistä ja odottamatonta tapahtumaa, joka aiheuttaa työntekijälle vamman tai sairauden. Mikäli ulkoista tekijää ei ole, kyse ei ole tapaturmasta eikä vakuutuksen kautta korvattavasta vahingoittumisesta. Jos esimerkiksi penkkipunnerrusnostossa sattuu äkillinen lihasrevähdys, ulkoista tekijää ei ole yleensä osoitettavissa. Ulkoinen tekijä voisi tässä tilanteessa olla esimerkiksi tangon lukon rikkoutuminen tai otteen lipeäminen tangosta sen liukkauden takia.
Kuntotesteissä tapahtuvissa loukkaantumisissa ulkoisen tekijän löytäminen on usein hyvin vaikeaa. Laissa kuitenkin säädetään, että työtapaturmavakuutuksesta on korvattava myös työliikekipeytyminen. Koska kuntotestit ovat palomiehille pakollisia, testien suoritukset ovat työliikkeitä. Ongelma on lain sanamuoto yksittäisestä kuormittavasta työliikkeestä. Kuntotestit perustuvat useisiin toistoihin, jolloin yksittäisyys ei toteudu. Mikäli esimerkiksi penkkipunnerruksessa tai jalkakyykyyssä testattaisiin maksimivoimaa yhdellä suorituksella, vakuutuskorvaus työliikekipeytymisen johdosta olisi perusteltu.
Vakuutuslaitos on tehnyt edellä kerrotun tulkinnan viimeksi muutama kuukausi sitten. SPALin jäsen oli suorittamassa kuntotestiä, kun hän penkkipunnerruksessa tunsi rusahduksen olkapäässään. Myöhemmin selvisi, että kyse oli lihasrepeämästä. Vakuutuslaitos ei maksanut työtapaturma- ja ammattitautilain nojalla korvauksia, koska kyse ei ollut yksittäisestä kuormittavasta työliikkeestä.
Työnantajan vastuu kuntotestien aikana tapahtuvista loukkaantumisista ja vammautumisista rajoittuu siihen, että työnantaja on hankkinut henkilöstölle lain mukaisen vakuutuksen. Työnantajalla ei ole velvollisuutta niin sanotusti ylivakuuttaa henkilöstöään edes silloin, kun työstä saattaa aiheutua erityistä tapaturman tai sairastumisen vaaraa. Nykytilanne on kaikkea muuta kuin optimaalinen. Vallitsevaan käytäntöön tulee saada muutos, mutta lainsäädännön muuttaminen on pitkä tie.
Sen sijaan työnantajan vakuuttamisvelvollisuuden lisääminen toisi parannusta nopealla aikataululla. Työnantaja voi ottaa lisävakuutuksen, joka korvaa vähintään kuntotesteissä tapahtuneet loukkaantumiset kaikissa tapauksissa työtapaturma- ja ammattitautilain säännöksistä huolimatta. Tällainen vakuutus ei liene kovinkaan kallis ja toimisi myös työnantajan hyväksi nopeuttamalla hoitoon pääsyä ja edelleen lyhentämällä sairauspoissaoloja.
Jokaisen testiin osallistuvan kannattaa pohtia sitä, kannattaako testejä suorittaa ehdottomaan maksimiin saakka. Jos vähimmäispisteet saavuttaa ennen aikarajaa, ei testin suorittamista kannata välttämättä jatkaa. Tällöin loukkaantumisriski luonnollisesti pienenee.
Blogin kirjoittaja on edunvalvontajohtaja Pasi Jaakkola Suomen pelastusalan ammattilaiset SPALista.
SPALin lisävakuusrahasto tukee jäseniä tapaturmissa. Jos jäsen loukkaantuu työtehtävissään eikä vakuutus tai työnantaja maksa hoitokuluja, antaa rahasto taloudellista apua tietyin edellytyksin. Myös edellä mainitussa penkkipunnerrustapauksessa loukkaantunut sai taloudellista apua SPALin rahastosta.
