Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Post Type Selectors

Hätäkeskuslaitos julkaisi 7. kesäkuuta vuoden 2021 henkilöstökatsauksen. Katsauksessa lähtövaihtuvuuden kerrotaan olleen 8 prosenttia, kun se vuonna 2020 oli 6,3 prosenttia. Sairauspoissaolot puolestaan kasvoivat kahdella päivällä yhtä henkilötyövuotta kohden, ja olivat peräti 18,2 työpäivää.

VMBaron työtyytyväisyyttä kartoittavan henkilöstötutkimuksen keskiarvo oli 3,25 (3,16 vuonna 2019). Lukuja voi tulkita monella tapaa. On kuitenkin silmiinpistävää, että pelkästään operatiivisesta henkilöstöstä irtisanoutui viime vuonna 39 henkilöä. Sairauspoissaolot ovat hälyttävällä tasolla.

Viime vuosina hätäkeskuspäivystäjät ovat olleet mukana muutosten myllerryksessä. Erica-tietojärjestelmän käyttöönotto, uudet riskinarviomallit ja tehtävänkäsittelyohjeet lukuisine päivityksineen ovat tarkoittaneet uusien toimintamallien käyttöönottoa ja omaksumista pitkittyneen henkilöstöpulan keskellä.

Perehdytys uuteen on ollut välillä puutteellista. Tähän on kiinnitetty huomiota jopa muutamassa onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) raportissa. Uudet riskinarviomallit ovat rajoittaneet päivystäjän kokonaisharkintaa, ja samaan aikaan tekniset ratkaisut, kuten automaattivastaustila, ovat vähentäneet työn hallinnan tunnetta merkittävästi.

Kaiken tämän keskellä työyhteisöä riepotteli myrskyn lailla Case Porvoo, jossa 58 päivystäjää oli epäiltynä tietojen urkkimisesta. Syyttäjä päätti kuitenkin lopettaa esitutkinnan, sillä syyttäjän mukaan Hätäkeskuslaitoksen ohjeistukset työntekijöille eivät olleet selkeitä.

Päivystäjät kaipaavat kipeästi ja nopeasti keinoja, joiden avulla omaa työtä ja sen laatua voi seurata. Uudet tietosuojavaatimukset ja tiukentunut lain tulkinta on tarkoittanut rajoitteita myös ammatinhallintaan ja laadun valvontaan, kun päivystäjällä ei enää ole mahdollisuutta kuunnella omia hätäpuheluitaan koulutusmielessä.

Hätäilmoitusmäärä yhtä henkilöä kohden vuonna 2021 oli keskiarvoltaan 6 160, mutta osa päivystäjistä käsitteli jopa 12 000 puhelua vuodessa. Lukema jakaantuu epätasaisesti, sillä hätäilmoituksia vastaanottavaan henkilöstöresurssiin lasketaan mukaan myös vuoromestarit ja ylipäivystäjät, jotka tekevät paljon muutakin kuin ottavat vastaan hätäilmoituksia. Puhelumäärä yksittäiselle päivystäjälle on siis hurja – muutos on ollut jatkuvaa ja tilanteet kuormittavia.

Olen ollut alalla kolme vuotta, niistä viimeisimmän puoli vuotta ylipäivystäjänä. Ymmärrän hyvin, miksi henkilöstö uupuu. Päivystäjä on ristitulessa joustamattomien riskinarvioiden ja virkamiehen toimintaan kohdistuvien vaatimusten välissä. Yhtälö on haastava hädän moninaisten kasvojen edessä. Mikä avuksi?

Työhyvinvointi ei ole tavoite, vaan sen tulee olla yhteinen lähtökohta. On henkilöstön, asiakkaiden ja hätäkeskuslaitoksen yhteinen etu, että henkilöstö voi hyvin.

Ammatinhallintaa tukevat käytännöt on saatava pikaisesti kuntoon, jotta etenkin alan pitovoimaa voidaan lisätä nykyisestä. Henkilöstön ja johdon välistä dialogia on vahvistettava. Yhteisten kehitysfoorumeiden hyödyntäminen ja uusien perustaminen toisi varmasti konkreettisia ratkaisuja tilanteisiin, joissa nyt on ajauduttu umpikujaan. Ammatti-identiteetin, eli käsitys itsestä suhteessa työhön ja ammattiin, rapautuminen on estettävissä, kun asiaan paneudutaan yhdessä.

Hätäkeskuspäivystäjän on saatava käyttää omaa osaamista ja ammattitaitoaan nykyistä joustavammin yhteistyöviranomaisten ja avuntarvitsijan eduksi. Työn kuormitustekijöiden arviointia varten on löydettävä uusia mittareita – hätäpuhelumääriin on liitettävä seuranta, ja kuormituksen kasvaessa aktivoitava matalan kynnyksen tukitoimenpiteet.

Hätäkeskuslaitos on ottanut työhyvinvoinnin keskeiseksi teemaksi uudessa strategiassaan. Laitokseen on palkattu työhyvinvointiasiantuntija. Työnantaja on perustanut aloitetoimikunnan, jonka kautta henkilöstön ideoita voidaan jalostaa käyttöön. Nämä ovat kaivattuja uutisia. Niiden rinnalla tuntuu hyvältä, että löytyy liitto, jonka kautta edistää hätäkeskusammattilaisille tärkeitä teemoja. On etuoikeus olla osa sitä porukkaa.

Blogin kirjoittaja on ylipäivystäjä ja SPALin jäsenjärjestö HALin varaluottamusmies Patrick Tiainen Turun hätäkeskuksesta.