Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Post Type Selectors

Turun Sanomissa kerrottiin, että pelastusala haluaa pois hyvinvointialueiden alaisuudesta. Oli mukavaa huomata, että SPAL ottaa asiaan kantaa. Työpaikkani kahvipöytäkeskusteluissa on ollut samansuuntaista pohdintaa.

Pelastustoimen järjestäminen on kriittinen osa yhteiskunnan turvallisuusinfrastruktuuria, ja sen tehokkuus voi vaikuttaa suoraan ihmishenkien pelastamiseen hätätilanteissa.

Monilla alueilla on huomattu hyvinvointialueiden tuovan haasteita pelastustoimen järjestämiseen. Hyvinvointialueiden päätoimialaa ovat sote-palvelut, ja pelastustoimi on monella alueella jäänyt ikään kuin tässä sivussa järjestettäväksi toiminnaksi. Tämä johtaa pienempiin resursseihin pelastustoimessa ja rajallisten resurssien suuntaamiseen enemmän osaksi sotepalveluita ja ensihoitoa. Pienemmät resurssit heikentävät pelastuslaitosten kykyä vastata nopeasti ja tehokkaasti tehtäviin, jotka usein ovat kriittisiä ja vaativat välitöntä reagointia.

”Pelastusalan sisäinen näkemys pelastuslaitoksista osana yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta tuntuu poikkeavan päätöksentekijöiden näkemyksestä.”

On myös riski, että pelastustoimi jää muiden vastuualueiden, kuten ensihoidon ja sairaaloiden päivystystoiminnan varjoon. Se voi vaikuttaa resurssien jakamiseen ja päätöksentekoon vaarantaen pelastustoimen valmiuden ja tehokkuuden. Pelastusalan sisäinen näkemys pelastuslaitoksista osana yhteiskunnan sisäistä turvallisuutta tuntuu poikkeavan päätöksentekijöiden näkemyksestä. Päättäjät korostavat pelastustoimen ja sotepalveluiden synergiaetua ja tuntuvat näkevän pelastustoimen enemmän osana hyvinvointipalvelujen tuotantoa.

Hyvinvointialueilla resursseja jaetaan epätasaisesti

Pelastajia ei mielestäni kannata yrittää integroida osaksi ensihoito- tai hyvinvointipalvelujen tuotantoa. Tällä hetkellä se on johtanut siihen, että pelastustoimi nähdään enemmän hyvinvointipalveluiden kuin sisäisen turvallisuuden tuottajana. Pelastajapulakin ratkeaisi melkein kertaheitolla, jos pelastuksen ja ensihoidon kuvitteellisesta synergiaedusta – joka taitaa perustua vain palomiesten käyttöön ensihoidon halpatyövoimana – uskallettaisiin päästää irti ja vapauttaa pelastajat täysin pelastustoimen käyttöön.

On välttämätöntä, että pelastustoimella on käytössään riittävät resurssit: asianmukainen rahoitus, koulutettu henkilöstö, tarpeita vastaavat varusteet ja ajoneuvot sekä jatkuvaa koulutusta ja harjoituksia. Pelastustoiminnan tulee olla yhdenmukaista koko maassa, jotta kansalaiset voivat luottaa saavansa yhdenmukaista apua asuinpaikasta riippumatta.

Hyvinvointialueilla resursseja jaetaan epätasaisesti. Tämä johtaa eriarvoisuuteen avunsaannissa ja lisäksi pelastustoimen työntekijöiden keskuudessa; osalla alueista kyetään maksamaan parempaa palkkaa ja tarjoamaan paremmat työvälineet, kun taas toisaalla säästetään hankinnoista ja henkilöstön palkitsemisesta.

Pelastustoimen valtiollistaminen voisi tuoda säästöjä ja parantaa työolosuhteita

Valtion vastuulla pelastustoimi voisi olla tehokkaampi ja yhdenmukaisempi. Se voisi myös parantaa yhteistyötä muiden sisäisen turvallisuuden viranomaisten kanssa. Valtion resurssit ja koordinointikyky mahdollistaisivat sen, että pelastustoimella on tarvittavat välineet toimia tehokkaasti. Valtion vastuulla pelastustoimi voisi poliisin ja Rajavartiolaitoksen tavoin profiloitua myös vahvemmin osaksi sisäisen turvallisuuden tuotantoa.

Pelastustoimen siirtäminen valtiolle voisi parantaa palomiesten työolosuhteita ja varmistaa, että heillä on käytössään parhaat mahdolliset työvälineet. Lisäksi yhtenäiset palkat ja työvälineet voivat edistää työn tehokkuutta ja turvallisuutta sekä työhyvinvointia, mikä on ensiarvoisen tärkeää pelastustehtävissä. Työssään hyvin viihtyvä pelastaja suorittaa tehtävänsäkin tehokkaammin. Valtion tasolla yhtenäistetty pelastustoimi voisi siis mahdollistaa resurssien paremman jakamisen ja koordinoinnin, mikä puolestaan voisi johtaa nopeampiin ja tehokkaampiin toimintatapoihin hätätilanteissa.

”Työssään hyvin viihtyvä pelastaja suorittaa tehtävänsäkin tehokkaammin.”

Valtiolle siirtyminen voisi myös tuoda mukanaan taloudellisia säästöjä, kun hankintoja voitaisiin tehdä suuremmissa erissä ja neuvotella paremmat sopimukset toimittajien kanssa. Lisäksi se voisi helpottaa palomiesten siirtymistä eri puolille maata, kun työnteon ehdot ja palkkaus olisivat samat riippumatta siitä, missä päin Suomea he työskentelevät. Myös hyvinvointialueet saisivat säästöjä ja voisivat keskittyä ydintehtäväänsä, joka on sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen.

Ratkaisut edellyttävät keskustelua ja poliittista tahtoa

Tietenkin tällaisen muutoksen toteuttaminen vaatisi laajaa suunnittelua, neuvotteluja ja yhteistyötä eri tahojen välillä. Se vaatisi myös riittävää poliittista tahtoa. On tärkeää, että kaikki osapuolet, mukaan lukien pelastuslaitosten henkilöstö itse, olisivat mukana keskustelussa ja päätöksenteossa, jotta lopputulos palvelisi parhaiten kaikkien etua.

Pelastustoimen valtiollistamisesta voi puhua erilaisten mallien kautta. Yhdessä mallissa koko pelastustoimen sijaan vain operatiiviset toiminnot ja varautuminen siirtyvät, jolloin valvontatoimi ja palotarkastukset jäisivät hyvinvointialueille. Toisessa mallissa sopimuspalokunnat ja vpk:t jäisivät hyvinvointialueiden koordinoitaviksi ja virassa oleva pelastuslaitosten henkilöstö mukaan lukien valvontatoiminta siirtyisi valtiolle. Lisäksi keskustelua varmasti herättäisi se, jäisikö ensihoito kokonaisuudessaan hyvinvointialueille.

Blogin kirjoittaja Tero Hynynen on palomies ja SPALin jäsen.