Keväällä 2014 tapahtui historiallinen muutos ensihoidon osalta Lapissa. Sairaanhoitopiiri otti ensihoitopalvelun omaksi toiminnakseen heti vuodenvaihteessa. Suuri osa vanhoista työntekijöistä työllistyi uuden työnantajan palvelukseen – myös minä.

Tosin kovin vanha työntekijänä en vielä ollut, kokemusta vasta vajaa vuosi. Uusia työntekijöitä tarvittiin runsaasti johtuen muun muassa uudesta työaikamuodosta. Käytännössä koko sairaanhoitopiiri siirtyi tekemään poikkeusluvan mukaista työaikaa. Uuden työajan, ohjeistusten, tasovaatimusten ja toimintamallien tulviessa Lappiin tulvi myös Ounasjoki joka keväistä tulvaansa.

Vuotta myöhemmin, 2015 puhalsivat kevättuulet Lappiin jo ennestään tunnetun, ensihoitajia riveihinsä ja siipiensä suojaan ottavan SPALin muodossa. Tyytymättömyys ensihoitajien puutteelliseen edunvalvontaan Lapin sairaanhoitopiirissä kirvoitti runsaasti keskustelua siitä, miten ensihoitajien tarpeet tulisi paremmin huomioiduksi sairaanhoitopiirin ”terävässä” päässä.

Vuosien 2015 ja 2016 aikana valtaosa Lapin sairaanhoitopiirissä työskentelevistä ensihoitajista oli siirtynyt SPALin, tarkemmin Lapin palohenkilöstä ry:n jäseniksi. Myös minä, perustason ensihoitaja Sodankylästä. Syksyllä 2018 perustettiin Lapin ensihoitajat ry. Silloin käytännössä koko Lapin ja Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin SPALin jäsenet siirtyivät uuden SPALin jäsenyhdistyksen jäseneksi. Uusi, massiivinen, ensihoitajien etuja aidosti ajava järjestö oli syntynyt.

Vuosien saatossa edunvalvonta on tehnyt hartiavoimin töitä pitääkseen jäsentensä puolia, samalla huomioiden myös työnantajan näkökulmaa. Yksittäiselle ensihoitajalle luottamusmiehen tekemä työ ei välttämättä aina konkretisoidu kovinkaan selkeästi, sillä se on suurelta osalta ns. kulissien takana vaikuttamista.

Olen Lapin ensihoitajat ry:n hallituksen varajäsenenä päässyt kurkistamaan aika ajoin sinne kulissien taakse, enkä voi kuin vilpittömästi ihailla sitä tarmoa, millä luottamusmiehet ajavat tärkeäksi näkemiämme asioita eteenpäin. Näistä merkittävimpänä yksittäisenä asiana noussee työajan poikkeuslupa ja sen hakuprosessi monine kirjavine vaiheineen.

Mitä ammattijärjestö sitten minulle merkitsee? No eipä juuri mitään, paitsi sen verran, että edunvalvonnan ansiosta koen edelleenkin järkeväksi ja mielekkääksi kulkea töissä Sodankylässä, Lapin tähtikunnassa. Työmatkaa yhteen suuntaan kertyy vaatimattomat 350 kilometriä.

Blogin kirjoittaja Mika Impiö työskentelee ensihoitajana Lapin sairaanhoitopiirissä.