Toimialamme virka- ja työehtosopimuksia koskevat neuvottelut ovat käynnistymässä. Tuntuu etuoikeutetulta saada keskittyä omaan osaamisalueeseeni hätäkeskuspäivystäjän työhön täyspainoisesti, kun joku muu turvaa selustani.
Hätäkeskusammattilaisten edunvalvontaan ja neuvottelutoimintaan perehtyneet, tehtäviinsä valtuutetut huolehtivat siitä, että työni edellytykset ovat kunnossa. Tämä ajatus on perimmäinen syy siihen, että halusin ammattiliiton jäseneksi. Liitto turvaa selustani.
Hätäkeskuspäivystäjän työ on joskus yksinäistä. Se saattaa tuntua ristiriitaiselta, onhan päivystyssalissa aina useita päivystäjiä samanaikaisesti. Jokaisen tehtävän kohdalla päivystäjä on kuitenkin yksin. Epäselvissä tilanteissa neuvoa voi kysyä esimerkiksi lähiesimieheltä, mutta ilmoituksen vastaanottanut päivystäjä tekee kuitenkin päätöksensä loppuvaiheessa itse, ja myös vastaa päätöksestä yksin. Tähän liitto vastaa tukemalla oikeusturva-asioissa mahdollisissa ristiriitatilanteissa.
Mukavammissa merkeissä liiton tuoma yhteys näkyy kuitenkin siinä, että syntyy yhteyksiä yhteistyöviranomaisiin, ja mahdollisuuksia vaihtaa ajatuksia. Koen erittäin tärkeäksi mahdollisuuden tavata muita päivystäjiä ja kentän muita toimijoita. Hätäkeskuspäivystäjä on avun ensimmäinen lenkki, ja kontaktin ylläpitäminen kentän toimijoihin muutenkin kuin radion kautta rikastuttaa ja haastaa omaa ajattelua.
Paljon mielipiteitä herättänyt hätäkeskustietojärjestelmä Ericaan siirtyminen ajoittui opiskeluaikaani, ja herätti myös opiskelijoiden keskuudessa monenlaisia kysymyksiä. Jopa toimittaja otti yhteyttä ja kyseli pohdimmeko alanvaihtoa, kun olemme valmistumassa työhön, joka jatkossa on ulkoistettu koneelle. Ilmassa oli paljon kysymyksiä ja monenlaisia ajatuksia, ja koin että tilanteelle täytyi tehdä jotain. Epätietoisuus on väärän tiedon kasvualusta.
HAL-opiskelijajäsenenä koin luontevaksi ottaa yhteyttä liittoon, ja pyytää keskusteluiltaa, jossa saisi nostaa kaikki kissat pöydälle. Toiveemme kuultiin, ja siihen vastattiin nopeasti. Kaikki sillä hetkellä opiskelleet kurssit kutsuttiin mukaan ja saimme esittää niitä kysymyksiä, joita monen mielessä oli, sekä muutoksiin että työelämään liittyen. Liitto osoitti vahvuuteensa.
Ikäisteni keskuudessa moni ajattelee, että liitot kuuluvat menneen sukupolven toimintatapoihin, ja ne koetaan vieraina. Myönnän itsekin ajatelleeni näin. Jo reilu puoli vuotta päivystyspöydässä on kuitenkin osoittanut sen, että on tärkeä kuulua johonkin suurempaan joukkoon.
Toivottavasti en koskaan tarvitse liiton tarjoamaa oikeus- ja vakuutusturvaa. Monet muut hyödyt ja edut näkyvät työssäni joka päivä. Järjestäytyminen luo vakautta ja tiedän, että jokainen jäsenyys tuo painoarvoa neuvottelupöydässä. Tähän joukkoon on hyvä kuulua – pelastusalan ammattilaisiin.
Blogin kirjoittaja Patrick Tiainen työskentelee hätäkeskuspäivystäjänä Turun hätäkeskuksessa.
