Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Post Type Selectors

Se keikka ei unohdu: Lasten ja nuorten kuolemantapaukset pysäyttävät

”Olen ollut pelastusalalla 23 vuotta. Toimin palomiehenä Kanta-Hämeen pelastuslaitoksella. Tässä työssä osallistuu monenlaisiin tehtäviin.

Mieleeni on ikuisesti piirtynyt kolari, jossa erään perheen kaksospojat kuolivat. Olin silloin paloautovuorossa. Siinä tapauksessa oli todella monta ikävää yhteensattumaa.

Perheenäiti oli hakemassa lapsia koulusta ja ajoi melko hiljaista kylätietä pitkin. He olivat kääntymässä vasemmalle, ja pysähtyneet odottamaan vastaan tulevaa henkilöautoa. Heidän takaansa tuli toinen auto, jonka kuljettajan huomio oli herpaantunut. Takaa tuleva ajoi päin perheen autoa ja työnsi sen vastaantulevien kaistalle.

Autoa ajava perheenäiti oli jo kääntänyt renkaat valmiiksi, joten toisen auton töytäisy ohjasi auton suoraan vastaantulevien kaistalle. Auton perässä tuli rekka, jonka alle perheen auto jäi.

Äiti ei loukkaantunut kolarissa pahasti, mutta toinen pojista kuoli välittömästi kolaripaikalla. Toinen vietiin lääkärihelikopterilla sairaalaan, jossa hän myöhemmin kuoli.

Tie oli hiljainen, joten miten onkin mahdollista, että ensin sattui peräänajo ja sitten tuli vielä rekkakin. Paikalla oli useita yksiköitä: paikallinen vpk, useampi ambulanssi ja lopulta myös helikopteri. Se on keikka, joka ei varmasti ikinä unohdu. Siinä oli niin paljon epäonnea.

Tilanteesta järjestettiin asianmukainen jälkipurku. Itselleni kaikkein hyödyllisintä on jälkipurku omassa työyhteisössä joko saunan lauteilla tai vaikka kahvipöydässä keskustellen. Tapaus ei ole jäänyt vaivaamaan, mutta kyllä se joka kerta tulee mieleen, kun työvuorossa ajan paikan ohi.

Kuolema on usein osana pelastusalan ammattilaisen työtä. Lasten ja nuorten kohdalla helposti pysähtyy miettimään, miksi näin piti käydä. Myös omaisten kauhun ja tuskan näkeminen tekee pahaa. Sitä helposti ajattelee, että entä jos tämä olisi osunut omalle kohdalle.

En silti vaihtaisi tätä työtä mihinkään. Meillä on hyvä työvuoro, hyviä tyyppejä kaikki. Todella harvoin tuntuu siltä, että joudun menemään töihin. Töihin on 99-prosenttisesti kiva mennä, sillä meillä on tosi hyvä henki. Tämä on huippuammatti. En osaa edes kuvitella, mikä voisi olla parempi työ. Palkkaus kun olisi vielä kohdallaan, tilanne olisi täydellinen.”

Mikko Räsänen
luottamusmies, palomies
Kanta-Hämeen pelastushenkilöstö

<< Takaisin SPAL 30 vuotta -sivulle