Kun Kaisa Ukkola liittyi Nivalan VPK:hon 2000-luvun alussa, ei hän ensin haaveillut palomiehen työstä ammattina. Mieli kuitenkin muuttui, kun palokunnan päällikkö kehotti harkitsemaan hakemista Pelastusopistoon.
– Tutustuin koulutukseen sisältöön ja pääsykoetesteihin. Olin harrastanut pitkän matkan kilpajuoksua ja olin hyvässä kunnossa, mutta penkkipunnerruksen tulosvaatimus tuntui kovalta. Aloitin määrätietoisen treenaamisen. Lopulta kävi niin, että innostuneena harjoittelin liian raskailla painoilla, ja testissä onnistuminen meinasi kaatua siihen, kertoo Ukkola.
Pelastajakurssin ovi avautui Ukkolalle ensimmäisellä hakukerralla. Valmistuttuaan joulukuussa 2005 hän työskenteli kaksi vuotta ylipalomiehen sijaisena Jokilaaksojen pelastuslaitoksella ja tämän jälkeen palomiehenä ja pelastussukeltajana Oulu-Koillismaan pelastuslaitoksella syksyyn 2019 saakka.
Työuran alkuvaiheessa tapahtunut loukkaantuminen aiheutti Ukkolalle vaihtelevasti kipua käteen. Ajatus uudesta ammatista oli joskus käynyt mielessä, mutta kovin vakavasti Ukkola ei ollut harkinnut alan vaihtoa – olihan hän unelma-ammatissaan palomiehenä.
– Pidin paljon palomiehen työhön kuuluvasta käytännön tekemisestä, vaihtelevuudesta ja fyysisyydestä. Alkuvuosina osallistuin myös ensihoidon tehtäviin. Potilaiden kohtaaminen ja heidän hoitonsa jatkaminen pitemmälle tuntui kiinnostavalta. Aloitin ensihoitajan AMK-tutkinnon opiskelun, mutta silloisessa elämäntilanteessa minulla ei ollut mahdollisuutta keskittyä täysipainoisesti, joten keskeytin sen.
Lopulta kiinnostus uuden oppimiseen ja huoli fyysisestä jaksamisesta eläkeikään asti johti siihen, että Ukkola asetti tavoitteen päästä lukemaan lääketiedettä Oulun yliopistoon. Se olisi mahdollista sekä ensikertalaisten todistusvalinnan että pääsykoehaun kautta. Ensimmäinen vaihtoehto edellytti vanhan ylioppilastutkinnon matematiikan, fysiikan, kemian ja biologian arvosanojen korottamista.
– Päätin suhtautua opiskeluun aivan uudella tehokkuudella. Ensimmäiseksi minun pitää opetella opiskelemaan. Kehitin lukutekniikkaa ja -nopeutta sekä muistiinpanotekniikoita ja aikataulutin tehtäviä. Tein harjoituksia niin kauan, kunnes minulle muodostui rutiini laskemiseen.
Koronakeväänä 2020 Ukkola suoritti viimeisiä ylioppilastenttejään, luki pääsykokeeseen ja pyöritti etäkoulua käyvän lapsiperheen arkea. Juuri ennen pääsykoetta tuli toivottu tieto: pisteet riittivät opintojen aloittamiseen lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Opiskelun aloittaminen oli Ukkolalle iso muutos, joka toi elämään uutta tasapainoa.
– Aiemmin työni palomiehenä rakentui pitkälti sen ajatuksen varaan, että minun pitää jatkuvasti huolehtia fyysisestä kunnostani. Pidin siitä tunteesta, että olen kovassa iskussa. Lääkiksen alussa liikkumiseni väheni ja se vaikutti suoraan hyvinvointiini. Ymmärsin, että tehokas opiskelu vaatii vastapainoksi säännöllistä treenaamista. En enää halua luopua treenaamisesta, koska se on niin keskeinen osa identiteettiäni, kertoo muun muassa Crossfitiä harrastava Ukkola.
– Lisäksi huolehdin terveellisestä ruokavaliosta ja levosta. Huomasin tarvitsevani paljon enemmän unta kuin olin aiemmin luullut riittäväksi määräksi. Pystyn painamaan uusia asioita paremmin muistiin, kun en ole pelkästään virkeä, vaan myös nukkunut hyvin. Unen laatuun taas vaikuttaa sopiva määrä treeniä.
Lääketieteen lisensiaatiksi valmistumisen jälkeen lääkärit yleensä jatkavat opiskelua jollain erikoisalalla. Ukkola ei ole vielä varma tulevasta työurastaan.
– Niin moni asia tuntuu kiinnostavalta lääketieteessä. Haluan omalta osaltani vaikuttaa väestön terveyteen, vaikka sydän- ja verisuoniterveyden edistämiseen.
Kesällä 2023 Ukkola oli puolivälissä kuuden vuoden opiskeluaikatavoitetta. Takana oli kliinisen opintovaiheen eli kandivaiheen ensimmäinen vuosi. Yllättäen Ukkola palasi hetkeksi tuttuun työvuoroonsa Oulun Linnanmaan paloasemalle.
– Suoritin palomiehen kuntotestit keväällä. Pelastuslaitoksella on kova henkilöstöpula, joten minut otettiin mielellään kesäsijaiseksi. Olen nauttinut täysillä palokuntaelämästä, kaikesta yhdessä tekemisestä ja hälytysajosta, nyt todennäköisesti viimeistä kertaa.
Takaisin Työuratarinat -sivulle.
Kuva: Matias Tölli
