Elämme haasteellisia aikoja ja toimintaamme koettelee poikkeuksellinen koronatilanne, jollaista emme ole ennen joutuneet kokemaan. Töissä voi myös tuntua haasteelliselta, kun esimies ei pysty antamaan täysin tarkkaa vastausta tilanteeseen tai tilanteen aiheuttamiin toimenpiteisiin. On hyvä muistaa, että esimieskin työskentelee poikkeustilanteessa muuttuvan tiedon varassa pyrkien löytämään parhaat käytännöt.
Yleensä pelastusalalla on keskusteltu fyysisestä työkyvystä, mutta tilanteeseen liittyen henkinen jaksaminen voi olla enemmän koetuksella. Haasteelliseksi tilanteen tekee myös se, että tilanne muuttuu jatkuvasti.
Nyt ei ole kyse pikamatkasta vaan vaaditaan myös kestävyyttä. Kysynkin, miten sinä voit? Entä läheisesi? Oletko sinä kysynyt kollegaltasi miten hän voi ja jaksaa? Omaan, läheisten ja kollegoiden jaksamiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomioita tässä poikkeuksellisessa tilanteessa. Rajoituksiin liittyen jokainen on todennäköisesti joutunut miettimään uudestaan myös omia jaksamisen työkaluja.
Onneksemme olemme kaikki ammattilaisia, ja osaamme sekä pystymme suhtautumaan tähän poikkeukselliseen tilanteeseen ammattilaisen tavoin. Mikä parasta, myös asiakkaamme pystyvät luottamaan meihin ja ammattimaiseen tekemiseemme. Näen, että alamme on kriisinkestävä ja pystyy työskentelemään tämänkin tyyppisessä poikkeustilanteessa inhimillisesti, ammatillisesti ja luotettavasti – arvojemme mukaisesti.
Miten sitten onnistumme? Pidämme kiinni arvoistamme ja toimimme ammattimaisesti, mutta ennen kaikkea yhteistyöllä. Annamme tietoa avoimesti, luotamme toisiimme ja pyrimme yhdessä ratkaisemaan eteen tulevat haasteet parhaalla mahdollisella tavalla. Osa asioista on käytännön työhön liittyviä, joissa paras asiantuntija on työntekijä itse ja toisaalta on asioita, joissa joudutaan pohtimaan kokonaisuutta talouden ja lainsäädännön sekä asetusten näkökulmasta. Olennaista on pystyä yhteensovittamaan sekä reunaehdot, että käytännön tekeminen – yhteistyössä.
Entä sitten, kun onnistumme? Palautteenanto on helposti negatiivista, joka johtaa tilanteen kärjistymiseen ja yhteistyön tyrehtymiseen. Olisiko nyt erityisesti tarve keskittyä onnistumisiin ja niistä kertomiseen?
Johtamisen näkökulmasta on erilaisia tapoja toimia vahvuuksien ja heikkouksien näkökulmasta. Varsinkin tässä tilanteessa kannustaisin keskittymään vahvuuksiin ja onnistumisiin. Hieman haastaen kysynkin: oletko antanut positiivista palautetta ja osoittanut arvostavasi kollegasi tai esimiehesi työtä? Koska viimeksi?
Itse kannustan avoimeen keskusteluun ja vuorovaikutukseen. Asiat selviävät keskustelemalla, vaikka keskustelun lähtökohdissa voi olla erilaiset näkemykset. Eri ihmisillä on myös erilaisia huolia ja murheita sekä niihin liittyviä kysymyksiä. Niitä ei kannatan jäädä yksin murehtimaan.
Oma vinkkini on, että ei murehdita asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan, vaan keskitytään yhteistyöllä perustehtävään. Loppujen lopuksi perustehtävämme ei ole muuttunut.
Blogin kirjoittaja Mika Eilola toimii Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella henkilöstöpäällikkönä.
